Suunnistushistoriaa


Tämä sivu kertoo suunnistamisen historiasta ja sen synnystä. Lähteenä käytetty suunnistukseen liittyvää Wikipedian silloista artikkelia, lähdelinkki lisätty sivun alaosaan. Alla olevasta valikosta pääset nopeammin suunnistamaan sivuston eri osiin:

- ALKUPERÄ
- KILPAILUMUODOT
- KILPASUUNNISTUS
- KARTTA JA MITTASUHTEET
- TEKNIIKKAOSUUS

- MOBIILISUUNNISTUKSESTA TIETOA (Tämän lähde on: KMV-Lehti, torstai 7. huhtikuuta 2016, nro 27)

ALKUPERÄ

Suunnistuksen alkuperät ovat Skandinaviassa 1800-luvun sotilaiden liikuntamuotona. Kilpasuunnistus alkoi Norjassa vuonna 1897. Lajin suosio alkoi kasvaa 1930 parempien kompassien myötä. Ensimmäinen Suomenmestaruuskilpailu järjestettiin vuonna 1935. 1960-luvulla suunnistuksesta tuli jo kansainvälinen ilmiö.

Ensimmäinen maailmanmestaruuskilpailu järjestettiin 1.10. vuonna 1966 Fiskarsin kylässä Pohjassa, läntisellä Uudellamaalla. Kaikki mitalit menivät Pohjoismaille. Mukana oli kilpailijoita Suomen lisäksi ainakin Bulgariasta, silloisesta Itä-Saksasta,  Itävallasta, Norjasta, Ruotsista, Sveitsistä, Tanskasta, entisestä Tshekkoslovakiasta ja Unkarista. Miesten kilpailumatka oli 14,1 kilometriä ja naisten 6,6 kilometriä. Kartan mittakaava oli 1:25 000 eli 1 cm = 250 m. Tuona kisapäivänä lämpötilaa oli noin 10-12 celsiusastetta.

Nykyisin on yhteensä 55 kansallista suunnistusliittoa kaikilta asutetuilta mantereilta rekisteröitynyt Kansainvälisen suunnistusliiton jäseneksi. Maailmanmestaruuskilpailut järjestetään vuosittain. Ennen vuotta 2002 kilpailut järjestettiin ainoastaan joka toinen vuosi. Suunnistuksen kärkimaita ovat Norja, Ruotsi, Suomi, Sveitsi, Ranska, Tshekki ja Venäjä. Suomessa eri suunnistusseurat ovat järjestäytyneet alueittain sekä valtakunnallisesti Suomen Suunnistusliitonjäseniksi (SSL).

KILPAILUMUODOT

Maailmanmestaruuskisojen lajeja ovat:
- Pitkä matka, eli entinen normaalimatka, klassinen matka.
- Keskimatka, aikaisemmin kilpailtiin lyhyellä matkalla.
- Sprintti, tuli vuonna 2001 mukaan keskimatkan "rinnalle".
- Kolmen osuuden viesti, vuoteen 2001 asti neljä osuutta.

Suomenmestaruuslajeina on myös olemassa:

- Erikoispitkä matka (ex pitkä matka)
- Yösuunnistus
- Talvisin hiihtosuunnistusta (lähde: Suomen Wikipedian artikkeli)

Miesten viestisuunnistus juostaan SM-kisoissa neliosuuksisena.
Aluemestaruuskisoissa on myös olemassa partiosuunnistus.
Partiosuunnistuksesta kertoo lisää Wikipedian Suomiversio.

Pitkän ja erikoispitkän matkan erikoispiirteenä on omaan fyysiseen suorituskykyyn ja suunnistustaitoon perustuvien, oikeiden reittivalintojen teko. Keskimatkalla korostuu tarkka suunnistus ja rastinotto, koska kisat käydään yleensä pienipiirteisessä maastossa. Sprinttisuunnistuksen vanha nimitys on puistosuunnistus, koska kilpailut pidettiin rakennetuissa puistoissa ja kortteleissa. Nykyään sprinttisuunnistuksen maaston vaatimuksena on vain nopeakulkuisuus. Erityispiirteenä mainittakoon oikeiden reittivalintojen teko nopeasti joka rastivälillä.

Viestisuunnistuksen ja yhteislähtökisojen, esimerkiksi SM-erikoispitkän erityispiirre on taktikointi ja letkassa juoksu. Yösuunnistaminen tapahtuu pimeään aikaan, jolloin maaston näkemiseen ja karttalukuun tarvitaan otsavaloa.

Partiosuunnistuksessa kilpaillaan muutaman hengen joukkueella, jolloin vain osa rasteista on kaikille kilpailijoille pakollisia.

Tavallisesta suunnistuksesta on syntynyt useita rinnakkaislajeja. Kesäisin perinteisen suunnistustavan lisäksi eri suunnistusseurat voivat laatia esimerkiksi pyöräilysuunnistusta varten ratoja. Lisäksi on sprinttisuunnistus, joka tapahtuu usein urbaanissa maisemassa, sprinttikartalla olevat merkit eroavat joiltain osin tavalliseen suunnistuskarttaan nähden, esimerkiksi lipputangot merkitään sprinttikartalle. Talvisin lajeina ovat hiihto- sekä latusuunnistus, joissa suoritus tapahtuu hiihtämällä eri latuverkkoja pitkin.

KILPAILUSUUNNISTUS

Suunnistaminen itse kyllä kehittää logiikkaa ja varsinkin kuntoa, mutta fyysisten ominaisuuksien lisäksi
huipputason suunnistajalla tulee olla kyky hahmottaa maaston muodot ja kulkukelpoisuus maastosssa tyyliin: "Onko parempi kulkea hieman sivussa kulkevaa polkua vai etenenkö sittenkin kompassisuunnalla tuon vihreän pystyviivoitetun alueen kautta?"

Kun reittivalinta on tehty, niin valitaan välietappi, josta kerroin jo toisaalla, tämä voi olla vaikka iso kivi tai sähkölinja. Muistakaa myös, että sähkölinjojen alla kompassi näyttää usein minne sattuu, johtuen sähköisestä häiriöstä linjan alla. Hyvä sääntö on jo toisaalla mainittu tyyliin: "Jos tuo oja tulee vastaan, olen mennyt jo liian kauas rastista."

Reitit kulkevat useimmiten pienipiirteisessä maastossa, jossa tarkka kartanlukutaito on tärkeä ominaisuus. Karttamerkkien opettelua voi harjoitella Internetistä löytyvien sivustojen avulla ja kokeneemman suunnistajan tai aikuisen seurassa, mikäli kyseessä on lapsi, jota suunnistaminen kiinnostaa ja innostaa kokeilemaan.

KARTTA JA MITTASUHTEET

Suunnistuskartat ovat usein yksityiskohtaisempia ja tarkempia kuin vaikkapa paikalliset seutukartat. Suunnistuskarttaan merkitään kaikki esteet kuten jyrkänteen, hidastavat maapohjat ja suot; sekä maaston-br> muodot korkeuskäyrien avulla, suunnistuskartta 1:10000:ssa on käyräväli yleensä 5 metriä. Tiheämpi käyräväli kuvaa jyrkkää mäkeä ja harva käyräväli loivaa mäkeä.

Seuraavassa on lueteltu eri suunnistuskarttojen mittasuhteita

- 1:10 000, eli 1 cm on 100 metriä maastossa, tämä on käytössä normaalilla suunnistuskartalla.
- 1:15 000 eli 1 cm on 150 metriä maastossa, tämä on käytössä pitempien matkojen arvokilpailuissa usein.
- 1:3000 tai 1:5000 eli 1 cm on 30 metriä / 50 metriä maastossa,
näitä mittakaavoja käytetään opetuskartoissa ja myös armeijan suunnistusopetuksissa (kuultu juttu).

Näissä hyvä muistisääntö on: Kaksi viimeistä nollaa pois, niin lukema muuttuu metreiksi. Esimerkiksi 1:10 000 kartalla on tielle loppuvalta ojalta etäisyys isolle kivelle suoraan mitattuna 3,5 senttiä joka tarkoittaa maastossa 350 metriä.

Rastilla käyntinsä suunnistaja varmistaa leimaamalla Emitin siihen sopivaan jalustaan.  Alkuaikoina rasteja oli vähän ja jokainen niistä oli miehitetty ja rastin henkilökunta merkitsi rastilla käyneet. Sittemmin siirryttiin erilaisiin mekaanisiin rastilla käynnin varmistuksiin, viimeisimpänä ns. pihtileimaus, jossa suunnistaja rei'ittää pahvisen leimauskorttinsa piikikkäillä pihdeillä. Nykyään on siirrytty elektroniseen leimaukseen: suunnistajalla on mukanaan elektroninen leimauskortti, johon rastilla oleva leimasin merkitsee käynnin. Elektronisen leimauksen avulla suunnistajalle saadaan myös tarkat väliajat kaikilta rastiväleiltä.

TEKNIIKKAOSUUS

Suomessa on ollut syksystä 1998 asti käytössä sähköinen Emit-leimasinjärjestelmä, joka korvasi sitä aiemman, vanhan ja huonon pihtileimasimen jossa pihdin piikit lävistivät tietyn kuvion pahvikorttiin. Emit-laitteen edut vanhaan järjestelmään ovat paljon paremmat, ratamestarien on nyt mahdollista tehdä niin sanottuja ristiratoja, kilpailijat saavat väliajat maaliin tullessaan ja rastien järjestäjien ei tarvitse enää tarkastella pahvikortteja. Emit-korttien odotettavissa oleva elinkaari on siinä 8-10 vuotta. Mitä taas tulee Emit-kortteihin, niin uusin versio on mallia 2016 (V5).

Suorituksen jälkeen Emitiin tulleet tulokset puretaan tarkoitusta varten valmistetulla MTR-lukulaitteella tietokoneelle (Mini Time Recorder, Pieni Aikanauhoitin), johon on kytketty myös lämpökirjoitin väliaikoja varten. Lukuosa voidaan myöhemmin liittää maalissa tietokoneeseen tulostenpurkua varten, jos virtaa on saatavilla. Emitin MTR:ästä on usein annettu moitteita sen epävarmasta toimivuudesta, kuten sen tavasta olla yllättäen tulostamatta suunnistajan tulosaikoja.

MOBIILISUUNNISTUKSESTA TIETOA

MOBO-suunnistus, tai mobiilisuunnistus, josta on artikkeli olemassa ainakin KMV-Lehden numerossa 27 (TORSTAI, 7.HUHTIKUUTA 2016). Siinä todetaan, että mobiilisuunnistus on "entisaikojen kiintorastien nykytekniikalla päivitetty versio". MOBO-suunnistuksessa kartta ja kompassi saadaan älyluuriin tai tablettiin, ja rastien leimauskin tapahtuu älylaitteella. Tämmöisiä MOBO-ratoja on ollut ja on esimerkiksi Mäntän Seudun Eräpirkkojen toimesta Mäntänvuoressa jo kohta pari vuotta ja kokemus käytöstä on hyvä.

Lisäksi vastaavia MOBO-ratoja löytyy esimerkiksi Kangasalta, Tampereelta ja Jyväskylän pohjoispuolelta.
Radan aikaansaanti vaatii tosin työtunteja, mutta käyttöön nähden sen kustannukset euroissa ovat olleet pienet, noin muutamia satoja euroja keskimäärin. Seura toimittaa kartta-, rata- ja logotiedostot Suomen Suunnistusliitolle, joka taas viimeistele aineistot suunnistajan käytettäviksi MOBO-kartoiksi. Tekniikan alkuperä on Virosta lähtöisin. Palvelussa on yli 100 rataa, joista Suomessa siinä 50-60 rataa.

Etuina tässä on myös se, että MOBO-suunnistus antaa suunnistajille tilaisuuden harjoitella seuran harjoitusten ulkopuolella itsenäisesti. MOBO-radalla on myös mahdollista valita rastit, jotka suunnistaa. Joten valittavaksi tulee vähintään 200 eri ratavaihtoehtoa, joka on aika paljon. Riippuen toki siitä, millaisen radan aikoo suunnistaa. Mäntänvuoressa, Mäntän suunnalla olevassa MOBO-radassa on 14 rastia ja niissä on puolen vuoden aikana leimattu yli 2000 kertaa. Rasteissa on osa helppoja, osa vaativia; näin ollen rata sopii niin uusille, kuin pidempään harrastaneille.

MOBO on siten nykyaikainen tyyli tutustua ja kokeilla suunnistusta. Älypuhelin on myös suunnistajalle oikea monitoimilaite. Siinä on kartta, kompassi ja leimauslaite samassa luurissa. Itse kartat sovelluksessa ovat normaaleja suunnistuskarttoja ja kun suunnistaa, voi hyödyntää sovelluksen omaa kompassia. Joka rastipisteellä on oma QR-koodinsa, QR on lyhenne englanninkielen sanoista "Quick Read" eli pikaluettava. Joissain radoissa on myös NFC-tarra leimausta varten.

Kun leimataan, niin tiedot leimauksesta siirtyvät automaattisesti MOBO:n verkkopalvelimeen, jossa on nähtävilla MOBO:n statsit eli tilastot. MOBO-sovellus on kehitetty paikallisia kiintorastiratoja varten, jonka avulla kuka vain voi suunnistaa.
Asiasta kertoi KMV-Lehti, lähdelinkki tämän sivu alaosassa.


LÄHTEET:
- Suunnistus-artikkeli suomenkielisessä Wikipediassa.

- KMV-Lehti: Puhelin Kädessä Metsään

TAKAISIN YLÖS...