Karttamerkit
Tarkistuslista (Muokattu: 2016)

Kokeilen hieman erilaista järjestelyä, josta saa kommentoida suunnistus(at)varaani.net emailiin.

MUSTA: Lähes kaikki ihmisen tekemät kohteet: Talot, tervahaudat, aidat, kiviaidat, polut, traktoriurat, romukasat, kivet, kiviköt, sähkölinjat, louhikot, polkusillat...

RUSKEA: Maaston muodot, kuten korkeuskäyrät, useimmat kuopat (vaaralliset kuopat merkitään silti mustalla), maavallit, irtomaarinteet ja lisäksi Suomessa huomattavat muurahaispesät merkitään aina ruskealla ruksilla kartalle.

SININEN: Vesistöön liittyvät asiat: järvet, joet, ojat, suot, suojuotit, kaivot, lähteet, isot ojat...

KELTAINEN: Maaston avoimuus ja käyttö: pellot, puoliavoimet alueet, avoimet alueet, hakkuuaukeat, hiekka- ja sorakuopat.

VIHREÄ: Maaston kulkukelpoisuus, mitä vihreämpää on väri, sen vaikeampi on kyseisen alueen maasto. Käytetään merkitsemään siis maaston kulkukelpoisuutta tai hidastavuutta. Tällä merkitään myös kartalle vihreällä ruksilla huomattavan erikoinen puu tai pensas, kuten rauhoitettu puu.

MAGENTA: Tällä merkitään kartalle kielletyt alueet, nesteytyspisteet (mukin kuva) ja ensiapupaikat, sekä lähdöt, maalit, rastipaikat ja ylityspaikat.

PIKAVALIKKO:
1. MAASTON PIIRTEET, KIVET JA JYRKÄNTEET
2. VESISTÖÖN LIITTYVÄT MERKIT, SUOT JA OJAT
3. KASVILLISUUS JA MAASTONPINNAN KARTTAMERKIT
4. KULKUREITIT, SÄHKÖLINJAT JA IHMISTEN TEKEMÄT KOHTEET
5. MUITA KARTTAMERKINTÖJÄ
6. SIVUN ALKUUN
7. MAASTON MUODOT

MAASTON MUODOT:


(101) Korkeuskäyriä:
Mitä etäämmällä toisistaan, sen loivempaa on maastossa nousut ja laskut, ja päinvastoin. Tiheässä olevat viivat tarkoittavat jyrkkää nousua tai laskua, luonnollisesti harvassa olevat viivat ovat merkki loivasta maastonmuodosta. Vuorisilla seuduilla on jyrkissä mäissä usein jyrkänteitä, merkki tästä alempana. On myös olemassa ns. pääkäyriä ja apukäyriä, joista toinen on paksuviivainen.


(106) Irtomaarinne: Voi olla korkeakin, yleensä sora- tai hiekkamontuissa reunoilla, yleensä syytä kiertää. Voi olla vaarallinen juuri mahdollisen irtohiekan tai -soran vuoksi.


(107) Maavalli:
Tarkoittaa yleensä vähintään 1,5 metriä korkeaa maavallia, jonka pituus on vähintään 30 metriä, Yleensä helppo ylittää.


(112) Pistekumpare:
Pistekumpare on halkaisijaltaan pieni ja usein käytetty rastin paikkakin. Isot kumpareet merkitään korkeuskäyrillä.



(114) Iso suppa:
Vähintään 10 metriä halkaisijaltaan ja maastossa selvästi erottuva. Kuvataan vähän kuin iso kumpare, mutta kaksi viivaa kuvan mukaisesti osoittavat syvennyksen maastossa. Supat ovat luonnon aikaansaannoksia.


(116) Pieni kuoppa:
Yleensä ei ole vaarallinen. Voi olla risujen peittämäkin. Kuoppa on usein kuiva vedestä.


(118) Maaston erikoiskohde: Tarkoittaa Suomessa kartalla selvää muurahaispesää. Ei kannata laittaa kättään itse pesään, tai saat päällesi niin sanottua muurahaishappoa joka hieman polttaa. Joskus pesiä on vieri vieressä kartalla.

PIKAVALIKKO:
1. MAASTON PIIRTEET, KIVET JA JYRKÄNTEET
2. VESISTÖÖN LIITTYVÄT MERKIT, SUOT JA OJAT
3. KASVILLISUUS JA MAASTONPINNAN KARTTAMERKIT
4. KULKUREITIT, SÄHKÖLINJAT JA IHMISTEN TEKEMÄT KOHTEET
5. MUITA KARTTAMERKINTÖJÄ

6. SIVUN ALKUUN
7. MAASTON MUODOT

MAASTON PIIRTEET, KIVET JA JYRKÄNTEET:


(201) Iso jyrkänne:
Lisäsin kuvaan punaiset reunat siksi, koska tämä on hengenvaarallinen josta voi pudota alas jos menee liian lähelle. Tämän tapaisilla jyrkänteillä kiipeily on myös hengenvaarallista! Kierrettävä turvallisemman reitin kautta. Toisinaan ison jyrkänteen merkkinä on paksu, musta viivanpätkä. (Kuva otettu Pihlaiston lähimaastossa.)


(203) Pieni jyrkänne: Merkitään joko kammalla tai paksulla viivanpätkällä suunnistuskarttoihin. Eivät kovin vaarallisia, mutta varovainen aina on syytä olla kun tämän lähellä tulee. Kamman "väkäset" kertovat jyrkänteen leikkauksen. Korkeus alle 3 metriä. Jos kartalla on kamman sijasta musta, paksu viivanpätkä, kyse on luiskajyrkänteestä.


(204) Vaarallinen kuoppa: Kuoppa voi olla pieni, mutta syvä joka sitten kesällä peittyy kasvillisuuden joukkoon. Nämä merkataan mustalla V-kirjaimella. Esimerkin kuvassa vaikuttaa olevan katettu lähde, mutta nykyisin tuo enempi muistuttaa kuoppaa.


(206) Pieni kivi ja (207) iso kivi: Erottuvat maastossa aika selkeästi. Mainioita kiintopisteitä suunnistajalle. Iso kivi on sellainen, että sitä ei voi olla huomaamatta maastossa. Joskus voi silti tulla samaistamisvirhe, jos kiviä on useita samalla alueella.


(208) Louhikko:
Useita pieniä kolmioita rinnakkain. Muistuttaa etäisesti kiviryhmän merkkiä, mutta kiviryhmän tunnuksena on isompi kolmio. Louhikossa on useita erikokoisia ja  -mallisia kiviä vieretysten. Kierrettävä sivuilta. Erottuu usein selvästi maastossa.



(209) Kiviryhmä:  Niin paljon isoja kiviä, ettei ole kannattavaa merkata niitä kartalle erikseen. Merkin osoittamassa kohdassa on vähintään 3 isoa kiveä rinnakkain, mutta voi olla enempikin. Syytä kiertää, ettei jalka osu kivenkoloon
(nyrjähtämis- ja loukkaantumisvaara).


(210) Kivikko:
Useita pieniä kiviä sekaisin niin paljon, ettei niitä voi oikein erillisiksi kiviksi merkata. Kuva nyt ei ehkä ihan vastaa karttamerkkiä, mutta antaa tietoa siitä, millainen kivikko on luonnossa.


(211) Hiekkapohjainen maa: Tätä merkkiä käytetään muun muassa hiekkakuopan merkintään. Hiekkakuopassa käytettäessä reunat merkataan yleensä irtomaarinteen merkillä. Nämä ovat hyviä kulkupaikkoja, mutta hiekkakuoppien reunoilla on oltava varovainen, koska löyhä maaperä ei pidä kovin hyvin kulkijan kenkien alla.


(212) Avokallio:  Eli nimensä mukaisesti maapohja kartalla, jossa kallio näkyy avoimena tai lähes avoimena. Helppo kulkea, mutta mäessä varottava mahdollisesti irtoavaa sammalikkoa erityisesti, jos on satanut tai on muutoin kosteaa.

PIKAVALIKKO:
1. MAASTON PIIRTEET, KIVET JA JYRKÄNTEET
2. VESISTÖÖN LIITTYVÄT MERKIT, SUOT JA OJAT
3. KASVILLISUUS JA MAASTONPINNAN KARTTAMERKIT
4. KULKUREITIT, SÄHKÖLINJAT JA IHMISTEN TEKEMÄT KOHTEET
5. MUITA KARTTAMERKINTÖJÄ

6. SIVUN ALKUUN
7. MAASTON MUODOT

VESISTÖÖN LIITTYVÄT MERKIT, SUOT JA OJAT:


(301) Vesistöalue: Tällä kuvataan kaikki järvet ja niin leveät joet tai vesiuomat, että leveys on yli 5 metriä. Läpipääsemättömyyttä kuvaa merkkiä reunustava musta viiva.


(302) Lammikko: Iso vesimonttu, joka on korkeintaan 5 metriä leveä ja sisältää aina vettä. Saattaa olla matalakin lammikko. Kuopan muodot kuvaavat kuopan muotoja maastossa. (Kuva otettu Kuorevedellä omalta tontilta.)


(303) Vesikuoppa: Jossa on vettä. Voi olla ruohikon tai pajukon osin peittämä ja sen takia vaikea huomata ennen kuin tulee lähelle. Isolle vesikuopalle on oma merkkinsä: Sininen, soikion- tai ympyränmuotoinen alue joka kuvaa ison vesikuopan reunoja. Kuvan vesikuoppa sijaitsee omalla tontilla.


(304) Joki: Minimileveys on 5 metriä, joen muoto kartalla kertoo millainen joki on maastossa ja mahdolliset kahluupaikat merkataan jättämällä musta ääriviiva pois, joka kuvaa muuten joen ylipääsemättömyyttä. (Kuva otettu läheltä Hallia olevasta joesta.)


(305) Iso, leveä oja tai leveä puro: Selvästi leveä oja, jonka leveys voi olla jopa 2 metriä. Vaikeampi ylittää kuin tavallista ojaa. (Kuva otettu aikanaan kameralla Kuorevedeltä leveästä ojasta, joka laskee Vessarinselkään ja skannattu koneelle sitten.)

(306) Oja tai puro: Leveys yleensä noin 0,5 - 1,5 metriä, ojasta riippuen voi olla vettä enempi tai vähempi pohjalla. Hyviä välietappeja suunnistajalle.


(307) Epäselvä oja: Joka on osaksi umpeen kasvanut tai pahasti sammaloitunut, jo vanha oja, mutta usein helppo ylittää. Vanhoilla kartoilla tällä merkattu oja voi olla kaivettu auki!


(308) Suojuotti: Suojuotti on ohut "suokaistale" joka ilmenee maastossa korkeintaan 5 metriä leveänä kaistaleena jossa maa on selvästi märkää. Suojuotti on kuin maanalainen puro tavallaan. Kuvauspaikkana Vähäsalmen kartan alue.


(309) Ylitsepääsemätön suo: Kierrettävä ehdottomasti! Tämä suo on aina tyypiltään helposti upottavaa. Läpikulkua turha yrittää ja on jopa kiellettyä suunnistajilta. (Kuva otettu Kuorevedeltä, Pihlaiston läheltä.)


(310) Suo: Jossa kasvaa puuta ainakin jossain määrin. Vihreä pohja kuvastaa vaikeakulkusta suota. Maapohja selvästi märkää ja jopa pehmeää turvemaata varsinkin, kun ollaan lähellä lammen tai järven rantaa. Suo ei ole ehkä upottava, mutta aika vetinen ja märkä. Saattaa olla ojitettu enemmän tai vähemmän.


(311) Soistuva maapohja: Soistuva maapohja on alue, jossa maa on jo alkanut soistua, mutta ei ole niin kostea kuin suolla merkatut alueet, kulku voi vaikeutua. Maa voi tuntua vetiseltä. Itse karttamerkki merkitään katkoviivoin kartalle.


(312) Vesikaivo: Vesikaivo tai katettu lähde. Hyvä kiintopiste kartalla. Tällä merkitään myös betonirenkain katettu lähde.


(313) Lähde: Jotkut lähteet kuvataan pelkällä lähteen merkillä, jos siihen ei johda mitään vesiuomaa tai puroa. Jos vesiuoma/puro johtaa lähteeseen, niin lähteen merkki kuvataan vesiuomaan/puroon päin suuntautuneena. Kuvan lähteeseen ei johda mitään vesiuomaa.

PIKAVALIKKO:
1. MAASTON PIIRTEET, KIVET JA JYRKÄNTEET
2. VESISTÖÖN LIITTYVÄT MERKIT, SUOT JA OJAT
3. KASVILLISUUS JA MAASTONPINNAN KARTTAMERKIT
4. KULKUREITIT, SÄHKÖLINJAT JA IHMISTEN TEKEMÄT KOHTEET
5. MUITA KARTTAMERKINTÖJÄ

6. SIVUN ALKUUN
7. MAASTON MUODOT

KASVILLISUUS JA MAASTONPINNAN KARTTAMERKIT:


(402) Puoliavoin alue: Usein tällä merkitään umpeen kasvavat pellot ja alueet, joissa kulku on suhteellisen helppoa, mutta alueella kasvaa jo pientä puuta tai alue on siemenpuualuetta. Kuva on kartallekin merkattu tuolla merkillä. Huomio! Alueella saattaa olla siemenpuuistutusta toisinaan, ei aina! Ei sitten parane sotkea hakkuuaukeaman merkkiin (404), joka on samantyylinen. Kuva on otettu Kuorevedellä, Vessarinkylällä Kanttorinsuon vanhalta pellolta.


(403) Avoin alue: Eli useimmiten vanha ja käytöstä poistettu pelto, jota ei enää viljellä. Alueella ei kasva isoja puita tai vastaavaa kuten puoliavoimella alueella. Kulku usein helppoa ja vaivatonta. Usein tällä merkillä merkataan alueita, joissa on ollut joskus pelto, mutta itse peltoalue on yhä aukeana säilynyt tai säilytetty. Näkyvyys on lähinnä hyvä näillä alueilla.


(404) Hakkuuaukeama: Näillä kulkemisen helppous vaihtelee helposta vaikeaan, koska uusimmilla hakkuuaukeilla on yhä kantoja ja irtirevittyjä juurakoita sekä kaadettua puuta mahdollisesti. Kannattaa edetä varoen uusimmilla hakkuuaukeilla. Vanhoilla hakkuuaukeilla voi olla uusia risuja.


(405) Normaalikulkuinen maasto:
Tämä on tässä ihan siksi, että kuka tahansa saisi tietää, mitä tällä valkoisella alueella kuvataan kartalla. No kyse on kulkukelpoisuudeltaan normaalia metsäaluetta jossa on helppo liikkua vaivatta, näkyvyys on usein selkeä normaalisäällä, kun on poutaa. Vertaa esim. merkkiin 406: Hidastava metsä.

(Ei havaintokuvaa vielä, tulee sitten kun metsä on lumesta vapaa.)
(406) Hidastava metsä: Kulku vaikeata ja vaivalloista, näkyvyys huonompaa kuin normaalimetsässä. Usein syytä kiertää, ellei välttämättä halua risua silmilleen. Samalla pohjavärillä ilmaistaan myös vaikeasti kuljettava suo ja soistuva maa.


(407) Hidastava maapohja: Kukaan ei halua kulkea ryteikössä metsässä. Niin vain käy, jos vaikka esteenä on ylipääsemätön oja tai vastaavaa. Merkki viittaa siihen, että alueella on risukkoa ja hankalasti kuljettavaa maastoa ja/tai ryteikköä, näkyvyys voi olla hyväkin toisinaan, mutta maapohja taas on hidastavaa mennä.


(415) Viljelty alue, tai käytössä oleva pelto:
Eli pelto on joko viljelty tai sitten muuten käytössä yhä. Ei saa ikinä mennä! Läpikulku kielletty ellei erikseen ole sovittu. Tällä kuvataan kaikki kausittain viljellyt pellot.


(418) Puuston tai pensaiston erikoiskohde: Erikoinen tai rauhoitettu puu, joka merkitään vihreällä rastilla kartalle. Tämmöinen voi olla vaikka nelirunkoinen koivu (kuvassa).

PIKAVALIKKO:
1. MAASTON PIIRTEET, KIVET JA JYRKÄNTEET
2. VESISTÖÖN LIITTYVÄT MERKIT, SUOT JA OJAT
3. KASVILLISUUS JA MAASTONPINNAN KARTTAMERKIT
4. KULKUREITIT, SÄHKÖLINJAT JA IHMISTEN TEKEMÄT KOHTEET
5. MUITA KARTTAMERKINTÖJÄ

6. SIVUN ALKUUN
7. MAASTON MUODOT

KULKUREITIT, SÄHKÖLINJAT JA IHMISTEN TEKEMÄT KOHTEET:


(501/502) Moottoritie, 2-kaistainen:
Moottoritie on tieosuus, jossa on ohituskaistat molemmille suunnille ja liikkuminen JALKAISIN HENGENVAARALLISTA JA EHDOTTOMASTI KIELLETTYÄ. Erottaa siitä, että on leveämpi kuin tien karttamerkki ja keskellä kulkee kapea, musta viiva joka kuvastaa tien kaksikaistaista liikennettä Suomessa.
Kuvassa eurooppatie E18 lähellä Turkua.


(
503) Päällystetty maantie: Varo autoja ja muuta liikennettä. Syytä kulkea tien reunassa juuri autojen takia. Kannattaa myös varoa mopoja ja moottoripyöriä, jotka ajavat tien reunassa. (Kuva otettu läheltä Kuoreveden Kirkkoa.)


(
504) Ajotie: Eli tie, jota on helppo ajaa autolla ja polkupyörillä sekä mopoilla. Tie on yleensä hiekka- tai soratie.


(505) Ajopolku:
Usein helppo kulkea, näitä on hyvä käyttää edukseen, sillä kulku on yleensä joutuisaa ja nopeampaa.


(506) Polku: Merkki muistuttaa paljonkin ajopolun merkkiä, mutta eroaa siitä ohuempana ja tiheämpikatkoviivaisena. Kannattaa usein hyödyntää suunnistaessa kun haluaa oikaista tai helpottaa kulkua.


(509) Kapea linja:
Muistuttaa etäisesti ajopolun merkkiä, mutta kartalla on yleensä suorana linjana ja katkoviivat ovat pidempiä. Kapea linja on kyseessä yleensä silloin, kun vaikkapa kahden eri tontin tai metsäalueen välinen raja on selvästi aukea ja helppokulkuinen. Kuva otettu oman ja naapurin tontin rajalinjalta.


(515) Rautatie: Rautatiellä kävely ja kulku ehdottomasti kiellettyä ja jopa hengenvaarallista junaliikenteen takia. (Kuva otettu Mäntän keskustassa.)


(516) Sähkölinja: Tällä merkitään ns. paikallisjakelulinjat, sekä pienjännitelinjat. Tolppaa kuvaa poikkiviiva kartalla tämän merkin osalta. Huomaa, että kompassi ei toimi täysin oikein sähkölinjojen alla! Yleensä on käytäntönä näemmä, että ns. AMKA-linjoja ei merkitä kartalle, mutta näistäkin on eri kartantekijöillä omat näkemyksensä toisinaan.


(517) Voimavirtalinja:
Kuvassa 110 kV:n linja, kuten sähkölinjojen alla niin näidenkään alla ei kompassi toimi oikein. Tolpat merkattu poikkiviivoin. (Kuva otettu Jämsän ja Mänttä-Vilppulan rajalta.)

 
(519) Kiviaita:
Voi olla iso tai pieni tai osaksi romahtanut. Romahtanut kiviaita merkitään katkonaisin viivoin kartalle. Ylipääsemättömälle kiviaidalle on oma merkkinsä erikseen. (Kuva otettu Kuoreveden Särkivuoresta.)


(520) Matala kiviaita:
Matala tai sortunut, mutta selvästi vielä maastossa havaittavissa oleva kiviaita. Minimipituus 30 metriä ja ylittämisen tulee olla vaivatonta. Kuvan matala kiviaita on juuri tuon 30 metriä pitkä, kun mittasin sen pituuden vanhasta, 1:150.000:een kartasta.


(522) Aita:
Maastossa voi olla vaikka piikkilanka-aita, tai aita joka on suunnistajan helppo ylittää. Kuvan aita merkattaisiin kartalle tällä merkillä. Huomaa ero ylipääsemättömään aitaan; vain yksi väkänen tasaisin välein!


(524) Ylipääsemätön aita: Tällä merkataan esimerkiksi ne sähkömuuntamokeskuksien reuna-aidat ja varuskuntien reunusaidat ja teollisuusalueet. Aita itse on maastossa hyvin korkea.


(526, 527) Rakennus ja pihamaa: Kartalla rakennukset merkitään mustilla neliöillä ja pihamaat (527) aina oliivinvihreällä (oikealla oleva merkkiväri). Pihamailla kävely on kiellettyä!


(529) Avoin kenttä: Tällä merkillä kuvataan kartalla autoille varatut parkkialueet, jotka voivat olla joko asfaltti tai hiekkapohjaisia. Kuvan parkki-alue on merkattu kyseisen alueen kartalle tällä merkillä.
(Kuva on otettu Mäntän sairaalan parkkipaikasta.)


(530) Raunio: Rakennuksen raunioita tai rauniot. Tätä käytetään merkitsemään kartalla joskus sijainnutta taloa tai varastoa, jos siinä on selvät perustusjäljet olemassa. Usein hyvä kiintopiste.
(Kuvan käyttöön saatu lupa kuvan ottajalta, tuo raunio sijaitsee muistaakseni Leppävirroilla.)


(531) Ampumarata-alue: Näille ei saa mennä, yleensä ampumaradoilla on punainen lippu, jonka merkitykset ovat: Lippu tangossa = Hengenvaara! Lippu alhaalla = Ei vaaraa. Nuolen suunta kartalla kuvaa ampuma-radan suuntaa maastossa.


(532) Hauta tai hautausmaa: Ristinmerkillä voidaan kuvata sekä hautausmaat, että yksittäiset kohteet. Yleensä merkin kärki osoittaa kartalla pohjoiseen ja tätä merkkiä käytetään, kun halutaan kertoa, missä on hautausmaa. Tällöin merkin kanssa käytetään pihamaan merkkiä (oliivi pohjaväri). On myös mahdollista, että ikivanhat hautakivet, jotka erottuvat selvästi maastossa, merkitään tällä merkillä. Ennen vanhaan oli tapana kartanon omistajilla (ja varakkaammilla) haudata edesmennyt kartanon maille Suomessakin.


(535) Iso Torni: Tällä karttamerkillä (ympyrä, jossa nuo jännät väkäset) kuvataan erikoisen suuret tornit, kuten isot radio- ja tv-mastot, linkkimastot, kellotapulit ja korkeat näkötornit. Kuvassa Ylöjärven masto.
(
Kuvan Ylöjärven maston käyttöön saatu lupa kuvan ottajalta, Aarno Isomäeltä.)


(536) Pieni torni: Nämä ovat suunnistajalle hyviä välietappipisteitä jo sen takia, että ne näkyvät kauas ja niiden luona on hyvä tutkia karttaa seuraavaa välietappia varten. Kuva oli kartalla tällä merkillä kun tarkistin.


(537) Rajapyykki tai kilometripylväs:
Näitä voi olla monen mallisia ja -muotoisia. Voivat olla vaikka kivikasoja, jonka keskellä on erikoinen kivi. Tai kuten kuvassa, yläpuolelta katsottuna kolmionmuotoisia. Kuvan rajapyykissä on nro. 3. Kannattaa huomata, että rajapyykin merkkiä käytetään joskus harvemmin myös vanhoissa kivisissä kilometritolpissa.


(538) Rehuteline:
Erottuu yleensä kauas maastossa. Hyvä välietappipiste suunnistuksessa. Tällä merkataan kaikki eläinten ruokinta katokset ja näihin rinnastettava ruokintalavat tai -rakenteet.



(539) Tervahauta tai miilunpohja: Joko tervahauta tai miilunpohja, sprinttisuunnistuskartalla musta ympyrä tarkoittaa taas huomattavaa maamerkkiä kartalla. Hyviä välietappeja. Kuvan tervahauta on jo hieman pusikoitunut, mutta sen rengasmaiset piirteet erottuvat kyllä.

X
(540) Ihmisen tekemä erikoiskohde:
Tämä tarkoittaa kartalla vaikka autonromua, romukasaa, -kuoppaa tai erikoista nuotiopaikkaa; joka on ihmisen tai ihmisten aikaansaannos. Klikkaa kuvauslinkkiä, niin näet havaintokuvat.

PIKAVALIKKO:
1. MAASTON PIIRTEET, KIVET JA JYRKÄNTEET
2. VESISTÖÖN LIITTYVÄT MERKIT, SUOT JA OJAT
3. KASVILLISUUS JA MAASTONPINNAN KARTTAMERKIT
4. KULKUREITIT, SÄHKÖLINJAT JA IHMISTEN TEKEMÄT KOHTEET
5. MUITA KARTTAMERKINTÖJÄ

6. SIVUN ALKUUN
7. MAASTON MUODOT

MUITA KARTTAMERKINTÖJÄ:

Lähtöpiste (kolmio, 701) ja maali (tuplaympyrä, 706):
Lähtöpaikka merkataan kartalle kolmiolla ja virallisissa kisakartoissa maalin merkkinä on ns. tuplaympyrä kuten kuvassa.


Rasti (702/703) ja sen numeromerkki:
Joita on yleensä helpolla radalla 4-7, maastoa on syytä katsella, kun tullaan rastiympyrään. Yleensä rasti merkitään vaikka: Kivi, itäsivu tai: Pieni jyrkänne, alaosa. Näitä merkkejä käytetään ratojen merkintöjä laadittaessa.


Avoin suoalue, puuton suo:
Nimensä mukaisesti puutonta suoaluetta. Usein, muttei aina, tämäntyylinen suo merkitään kartalle kellertävällä pohjavärillä, usein suo on tyypiltään lettosuota, ei kumminkaan aina. Syytä kiertää, koska avosuolla voi olla salakavalia suonsilmäkkeitä, joita on hyvin vaikea havaita läheltäkään. Tälle ei lienee virallista merkkiä, vaan puuttomuus ilmaistaan keltaisella pohjavärillä.

PIKAVALIKKO:
1. MAASTON PIIRTEET, KIVET JA JYRKÄNTEET
2. VESISTÖÖN LIITTYVÄT MERKIT, SUOT JA OJAT
3. KASVILLISUUS JA MAASTONPINNAN KARTTAMERKIT
4. KULKUREITIT, SÄHKÖLINJAT JA IHMISTEN TEKEMÄT KOHTEET
5. MUITA KARTTAMERKINTÖJÄ

6. SIVUN ALKUUN
7. MAASTON MUODOT